Vaniman Heroiitti

iii. Hurmos oli voikko, korkeutta siltä löytyi 163cm ja rakenne oli ainakin isästään parantunut. Liittymät olivat paremmat, jalka-asennot olivat paremmat vaikka etupainoisuus jäi ja takaosaan olisi toivonut enemmän pyöreyttä. Korrekti rakenne jäi siis uupumaan, mutta antoi jo toivoa paremmasta jalostusvalintojen mukaan. Liike ei päätä huimannut, Hurmos sai helppo B –radoilla aikaan kelvollista jälkeä. Esteille kapasiteettia sen sijaan jo oli, metrin radat sujuivat enemmän tai vähemmän hyvin. Yleensä se riippui vain siitä, miten paljon oria huvitti asiaa tehdä. Isältä periytynyt viitsimättömyys yhdistyi Hurmoksessä hieman turhan älykkääseen luonteeseen ja ori tiesikin kaikki tavat vältellä työntekoa, jos ei halunnut tehdä. Hyvää jälkeä se kuitenkin sai aikaan silloin, kun sen sai motivoitua tekemään hommiaan. Yllättävää kyllä, Hurmos saatiin kantakirjattua peräti toisella palkinnolla, vaikka se saikin melkoisia moitteita luonteestaan. Hyvät tulokset kilparadoilla ja kantakirjauksen kouluradan hyvät prosentit kuitenkin kompensoivat testiratsastuksessa ilmenneitä ongelmia.

Vaikka Hurmoksella oli todellista annettavaa suomenhevosjalostukseen, se sai tammoja valitettavasti lähinnä värinsä vuoksi. Ori sai elämänsä aikana 42 jälkeläistä joista valtaosa (reilu 30) tehtiin värivarsoina. Hurmoksen tietoisella valinnalla saatiin varsoille terveyttä jalkoihin ja hyviä kavioita sekä estekapasiteettia. Valitettavasti orin varsat ovat olleet hieman liian fiksuja tapauksia, joten kodilla on ollut todella suuri merkitys niiden suorittamisen kannalta.

iie. Karmri oli syvänsävyinen, läsipäinen tummanrautias liinahtavin jouhin, korkeutta tammalla oli 159cm. Rakenteeltaan tuo oli lähisuvustaan huolimatta jo varsin ratsumainen: tyypit ja leimat olivat hyvät, runko syvä ja pyöreä, joskin hieman lyhyt, kaula pitkä ja jalka-asennot hyvät. Kaulan liittymä runkoon oli hieman leveä ja alhaalle asettunut, lautanen oli huipukas, mutta muuten Karmri oli oikein hyvärakenteinen suomenhevostamma. Käynti oli pitkää ja irtonaista, kunhan tamma rentoutui, mutta sortui toisinaan jännittyneeseen töpötykseen. Ravissa Karmri ei enää levittänyt kuten isänsä, mutta täysin suoriksi sen raviliikkeitä ei voinut sanoa, laukka oli tahdikasta, letkeää ja irtonaista, joskin edelleen vaatimatonta. Karmri kilpaili aluetasolla helppoa A:ta ja treenasi kotona vaativaa B:tä, estepuolella se kilpaili metrin luokkia kansallisissa luokissa hypäten väliin myös pari puhdasta, mutta sijoittumatonta 110cm rataa. Tamman hyppytyyli oli varsin hyvä, ja se kilpaili jonkin verran myös kenttää tutustumisluokissa - kapasiteettia olisi ollut pidemmälle, ratsastajalla ei ollut uskallusta. Luonteeltaan Karmri oli kujeileva, älykäs, innokas oppimaan uutta, hyvin vilkas ja eläväinen, mutta kiltti. Tamma kehitti häiriökäytöstä turhautuessaan, mutta aktivointipallo karsinassa ja paljon ulkoilua pitivät sen tyytyväisenä elämäänsä. Karmri kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle ratsusuunnalle erinomaisin käyttöpistein.

Valitettavasti siinä, missä Karmrin omistajan tavoitteet kilpakentillä olivat varsin realistisia oli homma jalostuspuolella enemmän sinne tänne sohimista hienon värin perässä. Tamma varsoi kolme varsaa eri värioreista, kaksi näistä olivat voikkoja, yksi oli rautias. Onneksi periyttäjänkykyäkin löytyi, Karmrin kolme jälkeläistä perivät emältään oikein hyvän kapasiteetin, mutta myös luonnetta: ne eivät ole sopineet missään vaiheessa pihankoristeiksi vaan kuten emänsä, tylsistyminen ja älyllisten haasteiden puute ovat saaneet ne häiriökäyttäytymään.

iei. Velkoja oli ruunikko 160cm korkea ori, rakenteeltaan ei mikään kaunokainen tai priimaluokkaa, mutta suorittajana oikein hyvä. Matalaryhtinen, tanakka ori, jolla oli hieman turhan lyhyt kaula ja etusissa oli lievää sapelisuutta, mutta rotu- ja sukupuolileima olivat erinomaiset, runkokin oli oikein hyvä jos nyt ei loistava. Liikkeet olivat hieman matalahkot, mutta liikemekaniikka oli loistavassa kunnossa, eikä liikkeen mataluus omistajaa kiusannut sillä Velkojaa laitettiin johdonmukaisesti eniten estepuolelle. Helppo B -kouluradoilta ori kävi pokkaamassa pari 55% tulosta, kenttäpuolella se sai hyväksyttyjä tuloksia helppo A -tasolta lähtien. 110cm radat sujuivat paremmin kuin hyvin ja kenttäpuolella Velkoja kävikin kilpailemassa pari kautta CIC1-tasolla. Lopun uraansa ori hyppäsi kansallisia esteitä, sillä oli kisahevosen luonne ja sydän - Velkoja oli luonteeltaan erittäin kiltti, kaikkien kaveri, aina innokkaana lähtemässä töihin ja tekemässä hommia, mutta kilpailuissa tarpeeksi säpäkkä ja kuumuva tehdäkseen aikaratsastuksessa hyvää jälkeä. Ruunikko kantakirjattiin kakkosella, näytöt olisivat riittäneet ykköseen, mutta rakennepisteisiin tuli sen verran kutosta, ettei ykköstä herunut.

Velkojaa käytettiin paljon vaihtelevalla menestyksellä, tamma tuntui jäävän todella helposti sen alle. Kaikki varsat perivät hyvän hyppytekniikan, vaikka kapasiteetti vaihteli runsaastikin. Rakenteeltaan sen varsat olivat pääasiassa hieman tanakampia, pääasiassa oikein hyväluontoisia ja säpäköitä kilpahevosia, liikkeiltään hyviä, mutta vaatimattomia.

iee. Tuutulaulu oli rautiaankimo tamma (155cm), joka oli no... mielenkiintoinen. Emä työhevonen, isä honkelikonkeli, joten rakenteeltaan Tuutulaulu oli jotain erittäin mielenkiintoista sekasotkua niiden välistä. Sen jalat olivat pitkät ja hoikat, kaula lyhyt ja kevyt, runko syvä, pyöreä ja vankka, takaosa pieni ja lautanen luisu. Jalka-asennot olivat kelvolliset, pitkät vuohiset ja pihtiset takaset, mutta eivät vakavasti. Liikkeiltään Tuutulaulu oli jo oikein kelvollinen, käynti oli pitkää ja matkaavoittavaa, joskin ahdasta ja tamma hivuttikin käynnissä takasiaan, ravi oli matalanpuoleista, mutta mukavan irtonaista, laukassa oli jo lennokkuuttakin. Tuutulaulu myytiin jo kaksivuotiaana omistajalle, jota kiinnosti tehdäkin hevosella jotain - helpon B:n ratoja suorittanut tamma inhosi kouluratsastusta yli kaiken joten sillä keskityttiin enemmän esteisiin, hyvä kapasiteetti ja tyyli takasivat menestystä 90cm alueradoilta, seurakisoissa se hyppäsi myös metrin ratoja välillä jopa sijoittuen. Tuutulaulu oli kiltti hevonen, ratsuna hieman turhan kiireinen ja aika ajoin levoton, motivaatio oli kohdallaan lähinnä silloin, kun tehtiin tammalle mieleisiä asioita. Se kuitenkin nautti hyppäämisestä, joten sitä ei juuri koetettu pakottaa nauttimaan koulupuolesta. Kimo kantakirjattiin ratsusuunnalle kolmospalkinnolla.

Tuutulaulun omistajaa kiinnosti värin lisäämisen sijaan laadun parantaminen ja tamma varsoikin neljä varsaa oikein laadukkaista esteoreista. Vain yksi peri kimovärin, mutta tamman varsat ovat kaikki keskimääräistä parempia hyppääjiä, kaksi kenttäpuolen varsaa ja kaksi puhtaasti estepuolen varsaa. Motivaatio on kaikilla parempi kuin emällään, mutta ne kaikki ovat myös hieman levottomia ja kiireisiä luonteeltaan.

eii. Kaukasus oli Himalajan tavoin Johanna Särkän kasvattama suomenhevosori, joka asui kasvattajansa hoivissa aktiivisessa kilpa- ja jalostuskäytössä koko elämänsä. Kaukasus oli hyvärakenteinen rautias, 164 senttinen hevonen, joka menestyi myös näyttelyssä muutamien BIS sijojen verran. Parhaimmillaan ori oli kuitenkin ratsastuskilpailuissa: sillä kilpailtiin niin koulu- ja estekisoissa kuin myös kenttäkilpailuissa useiden vuosien ajan. Kaukasus sijoittui jokaisen lajin parissa useita kymmeniä kertoja, koulussa vaativa b tasolla ja rataesteillä metrissä. Luonteeltaan Kaukasus ei ollut mikään lasten lempiponi ja kiltti ihana herra, vaan nimenomaan tulinen ja oman arvonsa tunteva hevonen. Luonteensa vuoksi orin omistaja joutuikin usein Kaukasuksen kanssa ikäviin tilanteisiin, se kun saattoi ns. seota missä tilanteessa tahansa. Kilpailujen ohella Kaukasusta käytettiin kohtuullisen paljon jalostukseen, jättäen 16 jälkeläistä jälkeensä, heille periyttäen eritoten kilpahevosen luonnetta. Ori menehtyikin 15 vuoden ikäisenä onnettomuudessa - juurikin kilpareissun aikana.

eie. Kirjokuu, tutummin Kirjo, on nytemmin vanha suomenhevostamma, joka viettelee ansaittuja eläkepäiviään kasvattajansa hoivissa. Nuorena hevosena Kirjoa käytettiin paljon erilaisissa kilpailuissa, sitä nähtiin niin näyttelyissä kuin myös este- ja koulukisoissa sekä raveissa. Raveissa Kirjo juoksi muutaman hyvän ajan, mutta vanhetessaan tahti hidastui eikä kummoisempaa menestystä enää siltä saralta tullut. Sen sijaan esteillä Kirjo menestyi, siltä löytyy useita kymmeniä sijoituksia 70cm rataesteiltä, eikä se yhtään hassumpi kouluratsastuksessakaan ollut. Luonteeltaan Kirjo on niin mukava kuin hevonen vain olla ja voi, hyvin kiltti ja rauhallinen, mutta silti aina pieni pilke silmäkulmassa. Kaunishan tamma myös on, punarautias väritys ja 160cm säkäkorkeus antaa erittäin vaikuttavan vaikutuksen. Vanhemmiten Kirjolla teetätettiin kahdet varsat, jotka molemmat ovat oikein suloisia punarautiaita poikia. Nytemmin tämä 24 vuotias super-tammamamma viettelee siis rentoja eläkepäivään ilman murheita, ja mikäli yhtään pysyy yhtä hyvässä kunnossa kuin mitä nyt on, on edessä vielä useita hyviä vuosia.

eei. Ruuturitari oli oikein komea suomenhevosori, jonka kasvatti Jarmo Hyvärinen. "Ruutu" myytiin varsana eteenpäin kilparatsuksi ja uusi omistaja kouluttikin siitä mahtavan kilpahevosen. Ori kilpaili jo nuorella iällä esteitä 110cm luokissa sekä koulua vaativa b tasolla. Molemmissa lajeissa Ruutu niitti menestystä äärettömän paljon, sijoittuen keskimäärin jokatoisessa startissaan. Luonteensa puolesta Ruutu soveltuikin erittäin hyvin kilpakäyttöön, se oli vähän hapannaama ja äkäinen mies, mutta silti hyvin tarmokas omaten loistavat liikkeet. Ruudun menestykäs kilpaura kestikin kymmenisen vuotta, jonka jälkeen jatkuvat jalkaoireilut veti sen kilpakentiltä sivuun. Tämän jälkeen oria käytettiin paljon jalostukseen saaden liki 20 jälkeläistä. Jälkeläisilleen Ruutu periytti niin väriä kuin myös kapasiteettia kilpailuihin. Hyvärakenteinen Ruutuhan oli väritykseltään musta ja säkäkorkeutta tältä löytyi vajaat 160cm. Ori lopetettiin jalkavian vuoksi 19 vuoden ikäisenä.

eee. Tummahehku oli sarjaa pienten tyttöjen unelmaponi niin luonteensa kuin myös ulkonäkönsä puolesta. "Hehku" oli Riikka Uimosen kasvattama tamma, joka asui kasvattajan siskon hoivissa suuren osan elämästään. Niin kuin nimi antaakin käsittää, oli Tummahehku väritykseltään tummanrautias ja säkäkorkeutta sillä oli noin 158cm. Ihanaa väritystä vielä korosti etujalkojen sukat sekä päätä koristava piirto. Hehku oli luonteeltaan nöyrä ja itse rauhallisuus, se ei stressaillut eikä koskaan uhitellut hoitajilleen. Nuorempana Hehku toimi eritoten harrasteratsun virassa, mutta vanhemmalla iällä se pääsi kilpailemaan niin koulussa kuin myös esteillä, molemmista keräten hyvät määrät sijoituksia. Esteitä Hehku ylitti 90cm korkeudelta ja koulua sillä pääsi helppo a tasolle saakka. Hehku sai elämänsä aikana vain yhden jälkeläisen - ja se ainoakin oli niin sanotusti vahinkovarsa. Tamma lopetettiin vanhuuden oireisiin sen ollessa liki 24 vuotias.

20.10.2015 - Päiväkirjamerkintä
Hero oli komean ulkomuotonsa ansiosta saavuttanut näyttelyistä osallistumisoikeuden suomenhevosorien kantakirjaustilaisuuteen, ja tänään koitti vihdoin odotettu ja osittain pelätty päivä. Odotettu siksi, että tiesin tämän hevosen olevan hieman keskivertoa komeampi ori - eli hyvinkin todennäköisesti kakkosen arvoinen - mutta myös pelottava, sillä Herohan on vasta kolmevuotias poikanen. Se on kyllä jatkuvasti osoittanut olevansa äärimmäisen järkevä nuori tilanteessa kuin tilanteessa, mutta omistajan takaraivossa pyörii aina se entä jos -kauhuskenaario. Kuten se, että Hero villiintyisi ympäröivästä hälinästä, yrittäisi hypätä näyttelykehän aitojen yli ja kaatuessaan murtaisi jalkansa. Tiedättehän, se pahin mahdollinen tilanne ja hyyyyvin epätodennäköinen sellainen. Aamulla tehdessäni viimeisiä loppusilauksia Heron kanssa yritin työntää näitä naurettavia ajatuksia syvälle pääni uumeniin, siinä heikosti onnistuen.

Tapahtumapaikka itsessään on minulle hyvinkin tuttu, sillä olen kantakirjauttanut usean oman suomenhevoseni VSR:n järjestämissä tilaisuuksissa. Tiesin siis menot ja meiningit kuin oman tallin aikataulun, joka helpotti päivän aikatauluttamista huomattavasti. Ehdin sopivasti verrytellä Heron rakennearvostelua varten ottamalla muutamia ravipätkiä verryttelykentän pitkällä sivulla - ilokseni Hero ravasi letkeän lennokasta ravia eikä välittänyt ympäröivistä hevosista tuon taivaallista. Kun pääsimme tuomareiden eteen, Hero seisoi paikallaan tyynen rauhallisesti. Kun pyysin oria kävelemään, se käveli. Kun pyysin pienellä maiskautuksella siltä ravia, se ravasi samaa komeaa raviaan kuin kotona tarhassa tammoille koreillessaan. Kasvattajana olin jo tässä vaiheessa haljeta ylpeydestä, mutta kuullessani tuloskuulutuksen olin kirjaimellisesti sanaton - "Vaniman Heroiitti, I-palkinto". Siis ykkönen? Kolmevuotiaalle varsalleni, joka vasta kirmaili emänsä Tuikun vierellä kesälaitumella? Ykkönen? Vastaanottaessani palkinnon en voinut tehdä muuta kuin kehua hienoa oriani, joka on päivä päivältä kasvanut kauniista varsasta komeaksi hevoseksi - enkä epäile hetkeäkään, ettei siitä tulisi vielä jotain suurta.

09.06.2016 - Kouluvalmennus, valmentaja yaren
Olin saapunut hetki sitten pienen tihkusateen saattelemana kesäiseen Vanimaan ja katselin nyt parasta aikaa ihailevaisesti tallin pihapiiriä kentän suunnalta. Paikka ei ollut minulle entuudestaan kovinkaan tuttu, vaikka olimmekin tallin omistajan kanssa niin sanotusti vaihtaneet päittäin kasvattejamme. Yritinkin hiukan kuikuilla nähdäkseni kasvattini Kumellin, mutta ennen kuin ennätin sen kummemmin syventyä moiseen touhuun, oli ajatukseni jo täysin muualla. Leukani oli loksahtaa sijoiltaan, kun Anniina N. asteli uljaan orinsa kanssa paikalle. Valmennettavakseni tuleva Hero oli aivan upea ilmestys! Minun olikin kehuttava hevosta oikein olan takaa ennen kuin annoin naiselle vihdoin luvan aloittaa alkuverryttelyjen parissa.

Vaikka sateen uhka olikin suuri, emme antaneet sen liiemmin häiritä työskentelyämme. Anniina N. ratsasti hevostaan varmoin ottein ja ilman häirintää Heron upeat liikkeet pääsivät oikeuksiinsa. Ori oli totisesti ilo silmälle, vaikkakin vaikutti hiukan alkukankealta. Tämän takia päätinkin ohjeistaa kaksikkoa lämmittelemään hetken pääty-ympyrällä ja pyysin ratsastajaa entistäkin selkeämmin ohjaamaan Heroa taivutukseen sisäohjan avulla. Ulko-ohja tuki rautiasta hyvin ja hyvän ratsastuksen seurauksena alkoi tulosta syntymään nopeasti. Halusin mukaan vielä hiukan lisää notkeutta ja irtonaisuutta lyhyellä pohjeväistöharjoituksella, joka viimeistäänkin sai Heron keskittymään täydellisesti tekemäänsä.

Nyt pääsimme kunnolla treenauksen makuun! Koska kyseessä oli vaativan tason ratsu, oli minun turha paneutua enää sen enempää helpompiin tehtäviin. Halusinkin seuraavaksi nähdä, miten kootut askellajit sujuisivat tältä kaksikolta. Kuten olinkin arvannut, oli meno varsin kaunista katsottavaa. Perusteellinen verryttely oli tehnyt selvästi tehtävänsä, sillä Heron koottu ravi oli mahtipontista, mutta hallittua. Sitä seurasi samanmoinen laukka ja tehtävään lisätty sulkutaivutus onnistui myös mukisematta. Koska haimme kuitenkin täydellisyyttä, pyysin Anniina N.:ää vielä enemmän asettamaan Heroa, jolloin orin askellus parani entisestään. Lähes täydelliseksi hiottu timantti suoriutui opeistani varsin kunniakkaasti, siitä oli kyllä kiittäminen hienoa ratsastajaa!

15.01.2017 - Päiväkirjamerkintä
Miettiessäni tämän vuoden ensimmäiseen VSR:n järjestämään rotunäyttelyyn osallistuvia hevosia, oli Hero ensimmäinen varma valintani tämän sakin vetäjäksi. Ori ei ollutkaan päässyt yli vuoteen minkäänlaiseen rakennearvosteluun, joten oli jo aikakin käydä näyttämässä upeaa herraa kylänraittia pidemmällä! Tuntui kieltämättä oudolta ilmoittaa Hero veteraaniorien luokkaan - omassa mielessäni se on edelleen nuori pojankoltiainen, joka opettelee aikuisen hevosen tavoille ja viettää huoletonta laidunelämää ikätovereidensa kanssa. Toisaalta sitä Heron elämä nykyään on pitkälti ollutkin, sillä varsinaisen kilpailu-uran loputtua olemme tietysti pitäneet orin kuntoa yllä, muttemme treenanneet enää kovinkaan tavoitteellisesti uusia haasteita varten. CUP-kisoihin osallistumme edelleen aktiivisesti, mutta muuten Hero tosiaan nauttii tallin ansaitun yksinvaltiaan asemasta. Kaikeksi onneksi se on pysynyt terveenä, ja 18 ikävuodesta huolimatta sitä voisi luulla vielä 5-vuotiaaksi.

Palataan takaisin päivän aiheeseen, eli suomenhevosten rotunäyttelyyn. Olimme paikan päällä melko hyvissä ajoin, joten saatoimme rauhassa ottaa ensimmäiset hevoset ulos kuljetusautoista ja ihastella jo paikalla olevia hevosia. Hero oli puunattu jo edellisenä päivänä paraatikuntoon, eikä sille tarvinnut tehdä muuta kuin ottaa loimi pois päältä ja lähteä suoraan verryttelemään vanhusta esiintymistään varten. Orin "vanhuudesta" ei tosin ollut jälkeäkään, sillä sen energiatasot tuntuivat olevan vähintään vuotiaitten tasolla. Hyvin ori malttoi silti pysyä käsissä ilman komentamistakin, ja kehässä tästä energiamäärästä oli pelkkää hyötyä: Hero esitti niin lennokasta ravia, että allekirjoittaneella oli oikeasti tekemistä pysyä sen perässä.

Heron show-meininki kuitenkin tuotti tulosta, sillä kaikkien veteraaniorien esiinnyttyä parhaat luokan hevoset kutsuttiin uudestaan kehään, ja meidät kuulutettiin tähän porukkaan mukaan. Vaikka mukana oli toinen toistaan upeampia hevosia - mm. kaksi KTK I -palkittua oria, joista toinen oli iloksemme omassa tallissamme majaileva Ällä - luokan voittajaksi kuulutettiin lopulta Vaniman Heroiitti. Hero oli mielettömän ylpeän näköinen saadessaan luokkavoittajan rusetin suitsiinsa kiinni, ja se asteli entistä koreammin kävellessämme pois kehästä odottamaan BIS-kehään pääsyä.

01.04.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Riikka Alavihanta (kirjoittanut omistaja)
Olen yleensä valmentanut Vanimassa aina yhtä ratsukkoa kerrallaan, mutta aikatauluongelmien vuoksi sovimme tälle viikolle neljän ratsukon yhteisvalmennuksen. Vaikka ratsut olivat jokainen vähintään helppo A -tasolle koulutettuja, päätimme ratsastajien kanssa jättää ”temput” tämän päivän osalta kokonaan pois ja keskittyä täysin perusratsastukseen. Tämä osoittautuikin lopulta hyväksi ideaksi, sillä hieman yllättäen kaikki joukon tammaa olivat hieman villimmällä tuulella.

Aloitimme varsinaisen valmennuksen itsenäisten alkuverryttelyjen jälkeen avotaivutuksilla pitkällä sivulla, jonka alkuun tehtiin voltti ensimmäisen valotolpan kohdalle. Lyhyillä sivuilla taas oli tarkoitus ottaa hallittu pysähdys, ja peruuttaa joka toisella kerralla neljän askeleen verran. Tästä tehtävästä siirryimme suoraan laukkatehtävään, joka oli varsin yksinkertainen keskiympyrällä tehtävä harjoitus. Tarkoitus oli vain hidastaa laukan tahtia – ei siis varsinaisesti koota sitä – ja palata siitä takaisin rentoon harjoituslaukkaan. Osalle tämä osoittautui alkuun hankalaksi, sillä varsinkin korkeammalle koulutetut ratsut alkoivat mielellään tarjoamaan kokoamista, joten ratsastajat saivat olla tarkkana apujensa kanssa. Kun laukkatehtävä otti sujuakseen, siirryimme vielä tekemään alun teeman mukaisesti avotaivutuksia ravissa pääty-ympyröillä niin, että molemmilla ympyröillä oli kaksi ratsukkoa.

Hero ei onneksi mennyt kahden tamman leikkeihin mukaan, vaan pysytteli nätisti ruodussa koko valmennuksen ajan. Vanhempi ori vaati selvästi pidemmän verryttelyajan nuorempiin tammoihin verrattuna, mutta se suoritti kuitenkin tehtävät kunnialla ja keskittyi ratsastajansa antamiin apuihin todella hyvin. Laukassa se tahtoi tarjota pelkän hidastuksen puolesta kokoamista, mutta huomautettuani asiasta ratsastajalle hän sai Heron rauhoittamaan tahtia. Lopputunnin avotaivutustehtävässä ori eteni rennossa ravissa eteenpäin ja taipui alkutuntiin verrattuna huomattavasti paremmin. Hyvää työtä molemmilta!

27.05.2017 - ERJ-tarinakilpailut (60cm 3/4, 100cm 1/4, Närhimäki)
60cm tehtävänanto: Perustele kuolainvalintasi. Perustelut arvioidaan sisällön selkeyden ja kokonaiskuvan perusteella, ei pituuden tai käytettyjen kuolainten.

Tarina:
Nivelkuolain for the win. Ai miksikö? Pariin kertaan koitettiin Heron hurjina nuoruusvuosina laittaa sille sekä sekä pessoa- että olympiakuolainta (jälkimmäistä tosin ylimmässä pikkurenkaassa), mutta ratsastajan opeteltua oikeasti ratsastamaan, tajusimme ettei Hero oikeasti tarvitse niveltä vahvempaa kuolainta. Tiukkasanaisella valmentajalla, jolla on hyvin vahva mielipide ylimääräisistä apuvälineistä, saattoi toki olla myös tekemistä asian ymmärtämisen kanssa…

100cm tehtävänanto: Kirjoita tai piirrä verryttelysi. Käytä sanoja/sisällytä kuvaan harmaalokki, kevätaurinko, vihainen verkkavalvoja, kraateri, hepuli. Sanoja saa taivuttaa.

Tarina:
Meidät oli jo kuulutettu valmistautumaan Heron kanssa, hevonen tuntui hyvältä ja vastaanottavaiselta avuille, ja sääkin oli kuin morsian kevätauringon paistaessa lämpimästi selkäämme – meille suorastaan tyrkytettiin avaimia onnistuneeseen suoritukseen. Mutta mitä meninkään tekemään hetken mielijohteesta – päätin ottaa vielä yhden ylimääräisen verkkahypyn. ”Ihan vain varmistukseksi”, tuumailin itsekseni. En kuitenkaan ollut kuullut verryttelyvalvojan aikaisempaa ilmoitusta hetkellisestä hyppykiellosta, jonka aikana esteiden ponnistus- ja alastulopaikat oli tarkoitus haravoida kuntoon. Kun kyseinen henkilö sitten huomasi minun kääntävän ratsuni estettä kohti, sain osakseni huudon hyvin vihaiselta verkkavalvojalta. Huonoksi onneksi hän sattui seisomaan käytännössä vieressämme tuona hetkenä, jolloin luottoratsuni Hero säikähti pahemman laatuisesti ja säntäsi suoraan kohti estettä hirveässä hepulissa. Itse olin siinä vaiheessa niin hämilläni tapahtumista etten ehtinyt edes yrittää hidastaa Heroa, kun se jo hyppäsi hirveällä kamikaze-loikalla esteen yli. Hevoseni on kieltämättä erinomainen esteratsu, mutta kahden metrin ylimääräinen liitovaihe sai Heron sotkeutumaan ylimmäiseen puomiin, jonka johdosta teimme komean kuperkeikan esteen toiselle puolelle.

Hetken hämmästelyn jälkeen aloin käsittää tapahtumien kulun. Hero oli noussut heti ylös ja käyskenteli rauhallisena ympäriinsä – ”hyvä juttu, ei se ainakaan onnu”, oli ensimmäinen ajatukseni. Seuraavaksi päähäni mahtuikin kevyt kipu vasemmassa kyljessäni, jonka päälle olin laskeutunut ilmalentoni päätteeksi, ja valvojan huolestunut ilme hänen yrittäessään saada minut vastaamaan yksinkertaisiin ”oletko vielä järjissäsi” -kysymyksiin. Tajuttuaan minun olevan taas tässä maailmassa ja kylkeä lukuun ottamatta kunnossa, sain parin minuutin tiukkasanaisen kuulustelun siitä, miksen ollut kuunnellut, mitä olisi voinut tapahtua, miksen hallinnut hevostani paremmin… Kun valvoja oli saanut lopulta purettua säikähdyksensä opetustuokiooni, ainoa kommentti jonka sain suustani oli ”Sori että aiheutettiin lisätyötä teidän ratahenkilöstölle tolla kraaterilla joka saatiin aikaseks”. Sekunnin hämmästyksen jälkeen valvoja purskahti nauramaan absurdia kommenttiani, ja totesi että eiköhän tytöt tuon pysty hoitamaan nopeasti.

Eläinlääkäri tuli pian tarkistamaan Heron kunnon, ja totesi orin selvinneet täysin vammoitta pienestä kuperkeikasta huolimatta. Olimme olleet luokan alkupäässä lähtölistalla, joten jäimme kävelemään kentälle ja totesimme luokan tullessa viimeisten osallistujien kohdalle, että sekä hevonen että allekirjoittanut olivat edelleen lähtökunnossa. Hypättyämme ratamme ja lähdettyämme kotimatkalle soitin tallimestarilleni Mikolle kertoakseni päivän tapahtumista, ja saatoin vain todeta kentän lähellä lentäneiden harmaalokkienkin nauraneen meidät pihalle taidonnäytteemme jälkeen…

02.06.2017 - KRJ-tarinakilpailut (Helppo A 4/6, Simora)
Tehtävänanto: Some on osa myös nykyaikaista kisakulttuuriamme. Päivistys johonkin kanavaan on radan suorituksen päätteeksi aivan pakollinen. Mitä sisältää sinun päivityksesi?

Tarina:
Hei @mikkomm hävisit meidän vedon, päästiin Hero-vanhuksen kanssa heA vielä hyväksytysti läpi :D #parasponi #timantitonikuisia

03.06.2017 - ERJ-tarinakilpailut (80cm 2/5, 100cm 7/7, Simora)
80cm tehtävänanto: Jokaisella hevosella on se vallitseva luonteenpiirre, josta omistaja sen parhaiten muistaa. Mikä onkaan sinun ratsusi? Kuvaile yhdellä virkkeellä tätä hevosesi piirrettä ja sitä kuinka se vaikuttaa kisapäiväänne.

Tarina:
Heron sankarillinen uhrautuvuus pelasti usealta ratsastajan virhearviolta, oli kyse sitten virheellisestä etäisyyslaskennasta tai "kyllähän tää väli nyt kahdella laukalla menee!" -päähänpistosta.

100cm tehtävänanto: Käytte pikaisen ja lyhyehkön keskustelun kisahoitajasi kanssa ennen tai jälkeen kilpasuorituksen, joka kuvastaa koko kilpailupäivää kokonaisuudessaan. Mistähän te vaihdatte pari sanaistanne?

Tarina:
- En mä kyllä enää Heron selkään kehtaa kiivetä kotipihan ulkopuolella, saatte Erikan kanssa hoitaa tän meidän tallin edustuksen nii mä voin siirtyä vaikka kutomaan sukkia siihen meidän kuistille.
- Äläs nyt, toi toka luokka meni jo ihan hyvin!
- Niin no, hyvin meneminen on tietty suhteellinen käsite, päästiin me sentään maalilinjan yli tällä kertaa.

15.05.2018 - WRJ-tarinakilpailut (barrel racing, 1/9, Orange Wood Ranch)
Tehtävänanto: Täydennystehtävä: Keksi seuraaviin kohtiin sanat, jotka tulevat etukäteen kirjoitettuun kilpailuiden kuuluttajan selostukseen sinun ja hevosesi ollessa radalla vuorossa.

Tarina: (lisätyt sanat alleviivattu, muu teksti © kisojen järjestäjä)
"Jaaaaaaa näin olemme jälleen Orange Woodin pelottavissa synttärikisoissa ja seuraavana Barrel Racing -luokassa starttaavat Anniina & Vaniman Heroiitti! Viime kisoista muistankin sen keväisen hetken, kun kompassitkin kiisivät ilman halki yleisön villiintyessä! Mitähän saamme odottaa tällä kertaa? Hetkinen - sinä indigonsinipaitainen mieshenkilö riviltä viisi - älä kuvittelekaan heiluvasi sen kukkaruukun kanssa siellä! Sillä välin ratsukko on ehtinyt jo ensimmäisen tynnyrin ympäri - maukkaalta näyttää! Erikoinen valinta ratsastajalta laittaa stetsonin sijasta päähänsä olkihattu... Kohti toista tynnyriä! Vaan mitä tekee hevonen? Ei, ei, ei, ei tämä ole polkkatunti! Ja nyt - jännitys tiivistyy ja yleisö kannustaa innokkaasti - kolmas tynnyri on takana... OIJOI!"

Kommentti: Tässä suorituksessa oli mukana mukavan kesäinen tunnelma. Sanatkin olivat lähes kaikki osuvia!